|
Post by Kallelan Laura on Mar 28, 2024 13:33:34 GMT
Hyvät tarinat oli molemmat! Nauratti tuo komennus: "pitää pestä"! Ihana, kuin pikkulapselle. Wallu kyllä käyttäytyykin tuon pesun suhteen kuin kakara... Onnea vielä hienosta toisesta sijasta! Tarinasta 35v€
|
|
|
Post by Lola on Mar 30, 2024 17:01:12 GMT
34. KENTTÄHOMMIA
Oli torstaipäivä ja ulkona oli mielettömän kaunis ja keväinen sää! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila oli kivunnut jo kahdeksaan plussa asteeseen. Ajoin aurinkolasit päässä ratsutilantietä ja kaarsin jo suurimmaksi osaksi sulaneelle pihalle. Kello oli noin yksitoista aamupäivällä ja minulla oli vapaapäivä! Nousin autosta rennosti ja nuuhkaisin lämmintä kevätilmaa. Aurinko lämmitti kasvojani.
Tallissa oli rauhallista. Laura oli toimistossa käymässä läpi papereitaan ja pakkaamassa niitä laatikoihin. Tervehdin häntä nopeasti, mutta hänellä olikin asiaa, joten pikajarrutin itseni toimiston ovelle. Hän kertoi, että jos vain millään on aikaa ja halua, niin muuttoapua kaivattaisiin ensiviikolla. Muutto lähestyy ja tavaraa riittää! Lupasin tulla avuksi, tietenkin, ja Laura kiitti jo etukäteen sydämellinen hymy kasvoillaan. Jatkoin matkaani talliin, jossa ei ollut sillä hetkellä ketään muuta. Karsinat oli putsattu, joten aloin kantaa Wallun varusteita käytävälle. Tänään oli tarkoitus harjoitella koulua tai esteitä, tai jotakin järkevää ja kehittävää, mutta ihana ulkoilma kyllä houkutteli myös maastoon. Noh, joka tapauksessa varustus olisi jotakuinkin sama. Astelin tallista ulos keväiseen ilmaan. Hymy levisi välittömästi kasvoilleni, sillä aurinko ja kevät vain sai minut niin hyvälle tuulelle. Wallu, Venni ja Ferro hengasivat keskenään tarhan keskellä ja nauttivat auringosta. Wallu nosti päätään korvat pystyssä huomatessaan minut, mutta kirkas ja ihana aurinko sai kuitenkin sen silmät painuksiin. Se siis "katseli" minua, lähinnä korvillaan, kun tulin tarhalle. Pujahdin tarhan sisälle ja kävelin ruunien luokse. Ferro hörähti ihmeissään ja lähti päätä heiluttaen kävelemään poispäin. Onneksi Wallu ei ollut niin "villi" vaan odotteli paikoillaan silmät ummessa. Venni ei korvaansa letkauttanut, vaan taisi torkkua. Hurjaa sakkia kaiken kaikkiaan, mietin. Wallu lähti kävelemään perässäni ensin portille ja sitten talliin saakka. Kävelyttäessäni Wallua talliin katselin edessä häämöttävää kenttää, joka oli kivasti sulanut, kuivanut ja lanattu käyttökuntoon.. Päätin mennäkin treenaamaan sinne, saisin yhdistettyä kehittävän treenin ja ulkoilman!
Varustin Wallun nopeasti tallissa, sillä halusin päästä jo pian ulos nauttimaan auringosta. Varustettuani sen, kävelytin sen suoraan kentälle. Kentällä nousin siellä olevan jakkaran päältä ratsuni selkään ja lähdin verryttelemään ympäri kenttää. Kentän pohja oli mukavan pehmeä. Kiersimme muutaman kierroksen melko vapailla ohjilla, kunnes kokosin Wallun hieman ryhdikkäämmäksi ja volttien ja kiemuroiden avulla aloin asettaa sitä molempiin suuntiin. Wallu toimi hienosti ja liikkuikin mukavan reippaasti. Välillä se harhautui katselemaan maisemia tai viereisen tarhan Aksua ja Hallaa, mutta heräsi haaveistaan hyvin nopeasti. Käyntien jälkeen nostin harjoitusravin, jossa teimme muutamia eri reittejä kulmat tarkasti kulkien. Menimme myös pohkeenväistöä, jossa sain taas muistella, kuinka saan Wallun peräpään pidettyä mukana liikkeessä. Onnistuimme kuitenkin mielestäni hyvin. Sitten treenasimme ravista pysähdyksiä ja pysähdyksestä suoraan raviin siirtymisiä. Nekin alkoivat sujumaan. Sitten pieni välikäynti tähän väliin. Kentän keskellä pysäytin Wallun ja tein peruutusharjoituksia, joissa ruuna vänkäsikin yllättäen hieman vastaan. Peruustus oli laahaava ja laiska, eikä Wallu meinannut millään uskoa, että halusin oikeasti PERUUTTAA. Se oli ruunan mielestä tänään ihan supertylsää. Käyntien ja huonojen peruutusten jälkeen nostin käynnistä suoraan laukan, joka oli myös melko laahaava, mutta laskettiin kai jokseenkin onnistuneeksi. Laukassa tein vain muutamia ympyröitä ja temponmuutoksia. Lopuksi otimme vielä ravitehtäviä ja temponmuutoksia myös ravissa. Tykkäsin ravailla Wallulla, sillä oli iso ja hieno ravi ja se asetti itsensä aina hyvin ylvääksi ravissa. Minusta tuntui aivan huippukouluratsastajalle, jolla on upea ja ylväs kouluratsu allaan. Lopuksi hidastimme käyntiin, jossa pidin Wallun vielä muodossa hetken aikaa. Käynnissä pohkeenväistöä ja hieman sulkutaivutuksen haeskelua, joka tuntuikin onnistuvan yllättävän hienosti. Wallu oli osaava ratsu ja aina välillä se yllätti minut taidoillaan. Usein se kuitenkin yllätti myös laiskuudellaan tai tahtomattomuudellaan monissa asioissa ja jäin pohtimaan, kuinka saisin sen motivoitua paremmin.. Siinä piili varmasti vielä paljon potentiaalia, jota en vain osannut kaivaa esiin. Tai sitten se oli kiinni minun taitojeni puutteesta, ehkä Wallu ei antanut juurikaan mitään vain ilmaiseksi, vaan alkoi leikkimään laiskaa, jos en osannut antaa apujani oikein. Joka tapauksessa olin iloinen siitä, kuinka pitkälle olin sen kanssa jo päässyt. Ja ajatella, vasta muutama kuukausi sitten olin vielä lähes täysin kokematon hevosten kanssa, olin ihan ponityttö. Suunta oli oikea ja Wallu oli mieletön opettaja <3
Treenin jälkeen laskeuduin kentällä alas ruunan selästä. Liu'uin maahan ja pehmeä kentän hiekkapohja otti minut vastaan hellästi. Taputin Wallua sen leveälle, punaiselle kaulalle kiitollisena ja edelleen mietteideni vallassa. Kuvittelin kaiken piilevän potentiaalin virtaavan aivan käteni alla. Olin ilmoittanut meidät Adinaan estevalmennukseen pääsiäisviikonloppuna eli siis tarkemmin tulevana lauantaina. Aikoisin imeä sieltä kaiken mahdollisen opin talteen. Tallin muuton jälkeen päätin myös ilmoittautua taas Sonjan koulutunnille ja ottaa asian puheeksi hänen kanssaan. Tänään olin kuitenkin tyytyväinen treeniimme. Kevät oli herättänyt minussa selkeästi jotain. Wallu käänsi päätään ja pukkaisi minua turvallaan kuin herättääkseen minut mietteistäni. Joo joo, eiköhän siirrytä jo talliin..
Kävellessäni talliin, huomasin Markon touhuavan varustehuoneen ja tallihuoneen välillä. Käytävällä oli pahvilaatikoita, joihin mies pakkasi joitain tavaroita. "Moikka!" hän tervehti nähdessään meidän kävelevän sisään. "Moi! Pakkauspuuhissa jo, vai?" huikkasin takaisin. "Joo, siivoilen vähä noita turhia varusteita ja tavaroita pois ja käyn viemässä roskiin ja samalla semmosii tavaroita mitä ei enää tarvita ni pistän jo laatikoihin" hän vastasi. Pieni jännitys kouraisi vatsani pohjassa, muutto oli tosiaan tapahtumassa ja se lähenisi kovaa vauhtia. Purin Wallun varusteet ja harjasin sen kunnolla. Sitten talutin ruunan takaisin tarhaan jatkamaan keväisestä ilmasta nauttimista. Ruuna innostuikin ja lähti vinkaisten juoksuun, kun laskin sen irti narusta. Venni lähti mukaan ja ruunat rynnistelivät tarhaa ympäri ja pomppivat välillä villisti. Ferron häntä nousi pystyyn tuosta maskuliinisesta menosta vaikuttuneena ja se tahditti kaksikon näytöstä hersyävällä hirnunnalla, mutta ihme kyllä ei yhtynyt riemutteluun. Näytös oli ohi noin puolentoista kierroksen jälkeen. Kevättä näytti olevan rinnassa niilläkin, mietin ja palasin talliin hymyillen. Keräsin Wallun varusteita ja lähdin palauttamaan niitä varustehuoneeseen, kun Marko näytti rauhoittuneen siellä. Mies kantoi laatikoita pihalla olevan pakettiauton perään. Kaatopaikkakuormaa, luultavasti. Laatikoissa oli vanhaksi jääneitä tai rikkinäisiä päitsiä, harjoja, sieniä, pyyhkeitä, ämpäreitä ja muita. Vein varusteeni varovasti Wallun varustekaappiin ja katsoin harjapakin läpi, oliko siellä mitään vanhaa ja poisheitettävää, mutta en löytänyt mitään turhaa. Olin heittänyt vanhat harjat jo pois kaapista silloin kun valtasin sen. Kaapissa ei ollut juurikaan mitään muutakaan ylimääräistä, olin saanut pidettyä sen melko siistinä. Varustehuone näytti hieman autiolta, kun osa tavaroista oli pakattu jo laatikoihin ja laatikot olivat siistissä pinossa huoneen sivuseinällä. Viikon päästä olisimme jo uusissa maisemissa.
-Lola-
|
|
|
Post by Kallelan Laura on Apr 1, 2024 14:36:23 GMT
Ihana kevätilma kuvaus! Wallulle aletaan syöttää uudella tallilla nyt Sport Mixiä, jos se toisi vähän potkua lisää. Voi olla että nykyinen ruoka ei riitä energiatasoiltaan vastaamaan Wallun kulutusta. Kerro sitten miltä se alkaa tuntua. Wallulla kuitenkin nyt aktiivisesti liikutaan ja kisataan, kokeilen Vennille samaa rehua. Huhhuh, sieltä se muutto lähestyy, toivottavasti kotiudutaan hyvin uuteen osoitteeseen <3 40v€
|
|
|
Post by Lola on Apr 17, 2024 12:17:35 GMT
35. PÄIVÄ UUDELLA TALLILLA
Kallelan Talli oli muuttanut uusiin tiloihin. Uudella tallilla kaikki oli lähtenyt pyörimään hyvin, mutta kiireisesti. Kevät toi minullekin töissä kiireitä, olin rampannut myös vanhemmillani Vilkkilässä useammin kuin normaalisti, sillä isäni äiti eli Helmi mummuni oli joutunut sairaalaan ja hän alkoi olla jo heikossa kunnossa. Mummu ei ollut minulle kovin läheinen, mutta mummu kuitenkin. Eli kevät oli lähtenyt ryminällä käyntiin!
Tänään kuitenkin minulla oli vapaata, eikä Vilkkiläänkään ollut tarvetta nyt lähteä, sillä olin ollut juuri viikonlopun siellä. Nyt ajoin Fordillani jälleen Kallelan uuteen osoitteeseen rajaharjuntie 250. Käännyin pihaan vievälle lehmusten reunustamalle hiekkatielle ja ajoin hiljaa tallin avaraan pihaan. Jatkoin pihan läpi suoraan tallin eteen parkkipaikoille. Lauran punainen puutalo oli tallipihassa oikealla ja Lauran auto oli parkkeerattuna sen eteen. Talon vieressä vasemmalla oli hevostarha, jossa laidunsivat vanhalta paikalta tutut tammat Annu ja Ana sekä uusina hevosina tulleet musta puoliverinen Vadja ja painthevonen Pami, joka punarautiaan ja valkoisen kirjavana tuntui erottuvan musta-valkoisesta sakista. Tarhan takana oli aidattu iso kesälaidun, mutta se oli vielä kiinni. Lauran talon oikealta puolelta lähti reitti maastoon, jonka reunassa oli aittarakennus. Aittarakennuksen vieressä/takana oli tarha, jossa hengaili tuttu kaksikko Aksu ja Halla. Tarhan takana, aitan vieressä oli vielä suuri konehalli, jonka pihassa oli tällä hetkellä traktori ja mökijä. Aksun ja Hallan tarha tuli aivan juuri ajamani pihatien viereen. Pihatien toisella puolella oli suuri ja tasainen ulkokenttä. Kentän nurkalta pihan rajausta jatkoi suuri maneesirakennus. Maneesin ja kentän välistä lähti pieni polku, jota pitkin pääsi maneesin takana olevalle pellolle. Maneesirakennuksen yhteydessä oli myös pieni erillinen kahviorakennus, joka olisi mahtava lisä kisapäiviin: Peten ei tarvitsisi kasata sitä telttahirvitystä enää päästäkseen tarjoilemaan kisaajille makkaraa ja kahvia. Maneesin edessä oli myös kaksi paikkaa autoille. Kahvion ja tallin välistä pääsi paitsi tallin takaa rampilta heinävintille, myös pyöröaitaukselle, takapellolle ja yhdelle tarhalle, jossa ponit Moona ja Star olivat. Star oli uusi poni, se oli suloinen ruunikonkimo newforest tamma ja ne olivat Moonan kanssa löytäneet jo hyvin yhteisen sävelen. Tallin takana oli vielä kaksi tarhaa joissa toisessa laidunsi tuttu kolmikkoni Wallu, Venni ja Ferro ja niiden takana olevassa pihattotarhassa Anan varsa eli rautias nuori oldenburgori Arttu ja hauska ruunivoikko quarterhevosori Blue. Tallin takana oikealla reunalla oli lantala ja purut, joiden takaa pääsi tammojen tarhan viertä pitkin myös maastoon. Piha oli siis iso ja monipuolinen. En nähnyt pihalla hevosten lisäksi liikettä, joten astelin suoraan talliin. Talliin astuessani oikealla puolella oli heti ruokintahuone ja vasempaa seinustaa pitkin 6 karsinaa. Ruokintahuoneen jälkeen käännyin käytävää oikealle. Oikealla puolella oli tilava varustehuone, jonka jälkeen tuli meidän hoitajien pukuhuone. Kävelin sinne sisään ja jätin tavarani oven vieressä olevan kaappirivistön kolmanteen kaappiin, juuri ennen kulmakaappia. Olin jotenkin omaksunut tämän itselleni. Laitoin reppuni ja takkini kaappiin, vedin ratsastushanskat käteeni, nappasin kypärän mukaani ja kurkkasin pukuhuoneen peilistä nopeasti itseäni. Sukaisin muutaman hiuksen pois kasvoiltani ja hymyilin itselleni. Sitten astelin takaisin tallikäytävälle. Pukuhuoneesta seuraava huone oli Lauran toimisto, josta kuuluikin höpötystä. Menin kurkkaamaan ovelta sisään ja löysin Lauran ja Markon jutustelevan siellä. Markolla oli talikko kädessään ja hän nojaili siihen. "Moikka Lola!" Marko huudahti nähdessään minut. "Moi!" tervehdin heitä hieman ujosti, en tiennyt keskeytinkö jotain tärkeää. "Mitä mielessä?" Marko kysyi rennosti hymyillen. "Eipä tässä mitään. Ajattelin lähteä ihan maastoon Wallun kanssa rentoutumaan" vastasin, "kerrankin mulla on aikaa kunnolla". Laura ja Marko tiesivät kiireistäni ja viimeviikolla olin käynyt lähinnä vain rapsuttelemassa Wallua, emmekä olleet kamalasti ehtineet treenailla. Kerran kävin kentällä ratsastamassa sen pikaisesti läpi. "Sepä hienoa, nautihan kunnolla! Keli on hieman harmaa, mutta eipä se haittaa" Laura vastasi hymyillen. "No ei haittaa, kunhan ei ihan kamalasti sada!" naurahdin. Marko kertoi aloittaneensa karsinoiden putsauksen, mutta se on tavallaan kesken. Hän viittasi nojailukeppinä toimivaan talikkoon ja naurahti. Sanoin voivani siivota Wallun karsinan mieluusti, kun ei ollut kiire mihinkään. Niimpä astelin takaisin tallikäytävän päähän, josta olin tullut ja käännyin ruokintahuoneen kulmalta oikealle. Talli oli siis T-mallinen. Päädystä löytyi vielä muutama vapaa talikko ja kottikärryt. Markon kottikärryt seisoivat yhden tyhjän karsinan ovella käytävän puolivälissä. Ajelin omat kärrini toiselle käytävälle ylösvievän rappukäytävän jälkeiselle karsinalle, varustehuonetta vastapäätä. Siinä oli Wallun karsinan paikka. Lappasin kärrin nopeasti puolilleen lantakikkareista ja märistä puruista. Kärriin jäi vielä tilaa, joten päätin puhdistaa myös naapurikarsinan samalla, se kuului Ferrolle. Kaduin päätöstäni melko nopeasti alkaessani sihvilöidä yksittäisiä lantakikkareita kaikkien purujen ja heinien seasta. Ferro oli seilaaja, joka sitten levitteli kaikki karsinassa olevat asiat keskenään ympäriinsä. Lappasin kärrini täyteen kaikkea mitä sieltä löytyi, niin että karsinaan jäi jonkin verran jotain kuivaa purun ja heinän sekoitusta. Sitten työnsin kärrin ulos tämän käytävän päästä ja mennessäni toimiston ohi huikkasin Markolle tyhjentäneeni myös Ferron karsinan samalla. "Oho, no olitpa nopee Pitääköhä tästä lähtee äkkiä takasin töihin, ennenkuin hoitajat kerkee viemään mun työt!" hän vitsaili ja minä ja Laura nauroimme hänelle. Kävin kippaamassa kärrillisen lantalaan ja täytin saman kärrin täyteen puhdasta purua viereisestä vajasta. Wallu oli tullut tarhan kulmalle katselemaan puuhiani kiinnostuneena. "Moikka murunen" tervehdin sitä iloisesti ja se vain tapitti minua nätillä naamallaan. Hymyilin ja lähdin viemään puruja karsinaan. Täytin molemmat karsinat puhtaalla purulla, tämä vaati kolme käyntiä puruvajassa. Viimein astelin ruunien tarhalle ja pääsin rapsuttamaan rakasta hoidokkiani, joka odotteli minua tarhan portilla. Wallusta irtosi vielä hieman karvaa, mutta pääosin se oli jo vaihtanut kesälookkiin. Annoin sille taskustani porkkanan, jota se rouskutteli tyytyväisenä samalla, kun avasin porttia ja johdatin sitä ulos tarhasta. Venni ja Ferro olivat pyörittelemässä kiviä ja etsimässä jo ruohonkorsia, joita ei vielä ollut. Maa oli jo sulanut täysin lumesta, mutta luonto oli vielä harmaanruskea, kalju ja karu. Talutin Wallun talliin talikoiden luona olevasta päädystä, jossa oli myös kaksi pesupaikkaa. Marko oli jatkamassa karsinoiden putsausta ja se hieman hymyilytti minua. Vein ruunan sen karsinalle ja kiinnitin sen varustehuoneen ja Ferron karsinan seinän välisiin ketjuihin. Varustehuone löytyi aivan vierestä, joten enää minun ei tarvinnut kantaa varusteita etukäteen karsinalle, kun sain ne napattua siitä helposti heti. Hain Wallun harjapakin ja harjasin ruunan huolellisesti läpi ja putsasin kavioista mullat pois. Palautin harjapakin heti paikalleen ja nappasin satulan ja suitset mukaani ja puin ne Wallulle. Olin ostanut Wallun satulaan uuden hienon mahavyön, jossa oli leveä "panssari" mahan alla. Kiinnitysvöissä oli turkoosinväriset joustot, jotka olivat kiva yhteensointuva yksityiskohta, vaikka ne jäivätkin satulan läpän alle piiloon. Olin ostanut Wallulle myös uudet suojat, jottei aina tarvitsisi rullailla ja pestä pinteleitä. Nekin olivat turkoosin ja mustan väriset ja kokonaisuus alkoi jo hivellä silmiäni. Vedin ratsastuskypärän päähäni, kävin hakemassa mustan softshell takkini vihreän hupparini päälle ja sitten talutin Wallun toimiston ohi Bluen ja Artun karsinoiden välistä ulos. Olin jemmannut yhden puujakkaran lantalan kulmalle ja nousin sen päältä Wallun selkään. Satula piti nahkaisen narahduksen, kun painoin takamukseni siihen. Ihanaa olla taas satulassa! <3
Ilma oli koleahko ja harmaa, mutta se ei haitannut minua yhtään. Kevät oli täällä jo eikä mikään takatalvi enää veisi sitä pois! Ilmassa tuoksui sulanut, hiekkainen maa ja heräilevät nurmialueet. Tulimme tallipihasta välitielle, se oli hiekkainen autotie, jota pitkin jatkoimme vasemmalle. Linnut visertelivät jo kovasti keväisiä laulujaan ja luonto tuntui olevan hereillä. Pieni tuuli kohisi paljaiden puiden latvoissa, mutta se ei tuntunut maan tasalla juuri ollenkaan. Wallun kaviot kopisivat ja pureutuivat vielä osittain kosteaan hiekkatiehen. Sen selkä keinahteli rentouttavasti allani ja vedin keuhkoni täyteen raikasta ilmaa. Tallustimme vasemmalla kulkevan maastoesteradan viertä ja käännyimme sitten pientä puusiltaa joen yli metsään vievälle polulle. Metsä oli vanhaa ja tiheää, tummaa kuusikkoa. Wanhassa metsässä luonnon elo tuntui katoavan, enkä kuullut juurikaan linnun laulua tai tuulen huminaa. Kuuset seisoivat vankasti paikoillaan ympärillämme ja ilma oli paikoillaan. Lähdimme polkua oikealle ja nostin Wallulla rauhallisen ravin. Tömistelimme hiljaisessa metsässä eteenpäin Uhrikalliona tunnetun vuoren viertä, kunnes hiljensin vauhdin taas käyntiin. Kävelimme metsässä Louhijärven rantaa pitkin, jossa nostin uudestaan ravin ja sitten laukan. Laukkasimme pienen hetken rauhallista vauhtia, jonka jälkeen ravin kautta jälleen käyntiin. Louhijärvellä oli hiljaista ja tyyntä, mutta pieni tuulenvire värisytti järven pintaa. Rannan kaislikossa näkyi pari joutsenta, joita ehdin hetken ihastella, ennenkuin käännyimme ennen laavupaikkaa takaisin hiekkatielle. Jatkoimme hiekkaista autotietä vasemmalle. Vastaan ajoikin auto ja yritimme mennä Wallun kanssa mahdollisimman reunaan. Auto hidasti onneksi reilusti vauhtiaan ja ohitus sujui hienosti. Autoa ajava nainen nosti kättään tervehdykseksi ja nostin omani takaisin hymyillen. Auton mentyä tie hiljeni jälleen. Tein hiekkatiellä muutamia ravi-käynti-ravi harjoituksia herätelläkseni Wallua. Ruuna oli heti valmis töihin ja terävöityi selkeästi. Sen korvat olivat tikkusuorina taaksepäin ja se toteutti pyyntöjäni suorastaan ahnaasti. "Noh, oletpas sinä tänään reippaana" kehuin sitä muutaman harjoituksen jälkeen ja taputin sitä kaulalle. Käänsin sen sitten hiekkatieltä takaisin polulle, jota pitkin oikaisimme hieman hiekkatien risteystä. Polku vei pienen Likolammen rantaan ja tämän pätkän kävelimme rentoa käyntiä katsellen lammen tuomaa maisemaa. Lammen rannalla oli yksi mökki, jossa ei tällä hetkellä näkynyt liikettä. Polulta tulimme takaisin hiekkatielle. Tien toisella puolella avarsi Rajaloiden tilan pellot ja tilan pihan tuntumassa näkyi lehmien aitaus, jossa lehmät makoilivat ja viettivät päiväänsä. Kävelimme niiden ohi ja risteyksestä oikealle jatkaen Rajaloiden tilan edestä kohti isompaa rajaharjuntietä. Rajaloiden jälkeen kuitenkin poikkesimme vielä polulle, joka kulkisi erään mummelin pihan ohi Kallelan maneesin takana olevalle pellolle. Mummeli näytti olevan pihallaan kun tömistimme Wallun kanssa paikalle. Mummo katseli kädet selän taakse laitettuna maata ja kukkapenkkejään. "Ai, päivää!" hän huudahti mummomaisen värisevällä, mutta sydämmellisen ystävällisellä äänellään. "Päivää päivää! Me tästä kuljetaan vain ohi" vastasin hänelle ystävällisesti. "Kulkekaa kulkekaa, kyllä täällä saa hevoset liikkua. Minä vain katselen tässä, että joko ne kukat alkaa kohta nousemaan. Tuolla oli jo sinivuokkoja ja leskenlehtiä näkyvissä, mihin aurinkopaistaa" hän kertoi ja viittoili pitkin pihaansa, missä mikäkin kukka kasvoi. "Joo, ihanaa kun kevät tulee!" vastasin hänelle hymyillen. Hän jäi pihalleen katsomaan meitä hymyillen ja jatkoi sitten tutkimuksiaan. Tulimme Wallun kanssa nyt pellolle ja otin siellä vielä ravi-laukka-ravi harjoituksia ja tein ravissa muutamia voltteja. Laukka tuntui olevan vähän turhan lennokasta, kun Wallu olisi halunnut päästellä pellolla ihan täysiä joka suuntaan, enkä saanut harjoituksia kunnolla läpi. Se ei haitannut, sillä tänään ei ollutkaan tarkoitus kunnolla treenata, vähän herätellä vain. Ravissa Wallu kuitenkin pysyi hyvin hyppysissä ja työskenteli mielellään. Taputin ruunaa kaulalle lopuksi ja sitten kävelimme vielä peltoa ympäri muutaman kerran tehden erilaisia kiemuroita.
Lopulta palasimme talliin kumpikin hieman uupuneina, mutta onnellisina. Laitoin Wallun päitset sen kaulalle kiinni ja purin suitset. Jätin ne roikkumaan karsinassa olevaan koukkuun ja puin päitset Wallun päähän kunnolla. "Hieno poika" kehuin sitä vielä ja annoin sille yhden Snägärin taskustani. Sitten nostin jalustimet ylös ja irrotin satulavyön. Vedin satulan alas selästä ja vein sen suoraan varustehuoneeseen. Wallu oli hionnut satulan alta ja mahasta. Irrottelin suojat, joihin oli kertynyt hieman märkää hiekkaa ja multaa. Harjasin ne nopeasti läpi siistimmäksi ja vein ne kaappiin. Kuolaimet huuhtelin ja vein sitten suitsetkin varustehuoneeseen niille kuuluvalle paikalle. Talutin Wallun pesupaikalle ja huuhtaisin vettä välttelevän ruunan pintapuolisesti läpi. Kuivasin sen hikiviilalla ja sitten peittelin loimella. Talutin ruunan sen karsinaan hetkeksi ja siivosin harjat ja muut käytävälle jääneet tavarat paikoilleen. Kävelin ilmoitustaululle lueskelemaan tapahtumista samalla kun söin mukaani ottamaani proteiinipatukkaa pahimpaan nälkääni. Ilmoitustaululla oli Kallelan kisoista ilmoitus, jonka olin lukenut läpi jo aiemminkin. Päätin osallistua Wallun kanssa, vaikka treenit olivatkin jääneet vähäisiksi. Olin liittynyt Kallelan omaan seuraan CaRaan, joten ilmoittautuminen oli meille ilmaista. Päätin kokeilla jokaista luokkaa, mutta melkko helppoja niistä; esteissä 80cm, koulussa heB ja maastoesteissä helpoin luokka. Luulen, että niistä selviydymme "milloin vain". Olimme valmentautuneetkin HeA koulussa, mutta ne tehtävät vaativat kyllä vielä herättelyä ja treeniä ennen kisoihin osallistumista. Tässä saataisiin samalla hyvää treeniä kisojen merkeissä. Saatuani ilmoituksen rustattua, taulun katseltua läpi muutenkin ja patukan syötyäni talutin Wallun vielä tarhaan loimineen. Kuivaisi se sielläkin varmaan. Laskettuani ruunan narusta irti se käveli suoraan keskelle tarhaa ja alkoi piehtaroida kunnon *ynnnn* äänen kera. Voi luojaaa... Noh, onneksi loimi hieman suojasi sen juuri pestyä karvaa, mutta nyt turkoosi loimi olikin harmaanruskea. Noh, toivottavasti piehtarointi tekee hyvää..
-Lola-
|
|
|
Post by Kallelan Laura on Apr 17, 2024 15:11:18 GMT
Naurahdin tuolle Peten makkarakojulle Ihana! Hauska kuvaus myös Ferron karsinan sekamelskasta, Markon laiskottelusta ja ruunien kivien pyörittelystä! Mukavan leppoisa maastolenkki harmaana kevätpäivänä Wallun loppupiehtaroinnit kruunasi kaiken! Päivitin sinun meriitti-listaakin. Tarinasta 50v€
|
|
|
Post by Lola on Apr 19, 2024 13:59:24 GMT
36. KISATUNNELMIA Perjantaipäivän aamu ja minua jännitti kamalasti! Olin mennyt ilmoittautumaan Kallelan Spring Break kisoihin kaikkiin luokkiin; este, koulu ja maastoeste! Luokat olivat melko helppoja kyllä, mutta Lola ihan oikeasti, treenit Wallun kanssa olivat olleet naurettavan vähissä viimeaikoina.. Huokailin kohtuuttoman paljon, kun ajoin aamulla kohti Kallelan tallia. Noh, tehdään vain se, mikä osataan. Aamupäivä oli pilvinen ja viileä. Tallin pihassa kävi jo vilske, kun Laura, Marko, Anna ja Pete hääräsivät ympäriinsä ja laittelivat parkkipaikkojen ja trailerialueiden kylttejä ja opasteita pihaan. Ajoin hiljaa keskelle pihaa ja avasin ikkunani. Marko asteli autolleni; "moro Lola, etitkö parkkipaikkaa vai mitä haahuilet?" hän tervehti härnäten. Härnäys osui kuitenkin oikeaan, sillä halusinkin kysyä parkkeerauksesta; "moi! No joo, ajattelin että jos ajan autoni vaikka tuonne konehallin eteen parkkiin niin jää tilaa tähän pihaan sitten muille?" ehdotin. "No joo, se on kyllä ihan hyvä idea, aja sinne!" Marko kehotti, joten käänsin Fordini keulan jyrkästi oikeaan ajaen Lauran talon ja aitan välistä konehallin edustalle. Nousin autosta ja otin kaikki kisavarusteeni takapenkiltä mukaan ja suuntasin talliin. Matkalla vilkuttelin kaikille pihassa puuhasteleville ihmisille. En kuitenkaan ollut nyt ollenkaan juttutuulella. Tallissa oli jo tallin uusin hoitaja Linnea hoidokkinsa Hallan kanssa, sekä Annika oman hoidokkinsa Moonan kanssa. Tytöt tervehtivät iloisesti minua ja tervehdin heitä hymyillen takaisin. Kävelin kiireesti pukuhuoneeseen ja jätin kisavaatteeni tutulle kohdalle pukukaappini eteen. Huokaisin taas ja katsoin itseäni pukuhuoneen peilistä. Olin meikannut hieman, mutta kasvoni olivat kireät. Noniin, nyt olisi jo aika alkaa vähän rauhoittumaan sitten, jos meinaat selvitä tästä päivästä. Enää ei auta murehtiminen, nyt on mentävä ja tehtävä parhaansa. Osaat kyllä Lola, luota Walluun ja itseesi. Viimeinen huokaus, nyt menoksi! Olin harjannut ja laittanut Wallun muuten kuntoon, mutta viime tipassa ähräsin vielä valkoista satulahuopaa turkoosin tilalle. Heitin satulan selkään saatuani huovan kuntoon ja kiristin satulavyön nopeasti. Olisi ehdittävä vähän lämmittelemään, ennenkuin ensimmäinen luokkamme alkaisi. Ensimmäisenä oli hankalin, maastoesteet. Olimme luokassa starttaamassa kolmantena ratsukkona. Sen jälkeen pitäisi jo kiiruhtaa esteluokkaan maneesiin ja sieltä heti ulkokentälle koulua vääntämään. Ajatus sai vatsani vellomaan jännityksestä ja hieman epätoivostakin, mutta työnsin nyt ajatukset pois. Tehdään mitä osataan ja mihin tänään pystytään. Se on päivän teema. Vedin kypärän päähäni ja talutin Wallun ulos. Piha oli täynnä kisaajia! Jännitys ryöppysi vatsaani jälleen. Nousin Wallun selkään ja suuntasin pihan hulinasta välitielle lämmittelemään. Meillä oli vielä ihan hyvin aikaa, luokka alkaisi vasta kahdenkymmenen minuutin päästä ja olimme tosiaan neljäs ratsukko. Menimme hiekkatiellä käyntiä ja aloin hiljakseen koota Wallua kuulolle. Otin muutamia pysähdyksiä ja pari rauhallisempaa ravinostoa. Kuljimme aina Aino mummulle asti ja poikkesimme hänen pihansa läpi Kallelan pellolle. Mummua ei tänään näkynyt pihalla. Pellolla jatkoin lämmittelyä taivutuksilla ja muutamilla laukannostoilla, pidin ravit ja laukat kuitenkin vähissä, jotta paukkuja riittäisi koko pitkäksi kisapäiväksi. Wallu tuntui virkeältä ja aika hyvältä. Kisahulinat kyllä kiinnostivat sitä toisinaan hieman liikaa. Maastoesterata oli käyty läpi ja tiesin siellä olevan muutamia meille uusia esteitä. Starttasimme suorituksemme ja ensimmäisenä vastassa olikin yksi tällainen: banketti. Wallu jarrutti esteelle todella paljon, mutta onnekseni suostui kipuamaan sen päälle ja hyppäsi päällä olevan esteenkin hyvin, alastulo oli hieman haparoivaa, mutta selvisimme. Muutaman laukka-askeleen ajan ehdin korjata asentoani ja saada Wallun hyvin hyppysiin. Sitten tuli tukkieste ja sen jälkeen heti pituuseste, ne suoritimme vaivatta. Pituusesteen jälkeen kurvi ja sitten laskeutuminen veteen! Wallu hyppäsi veteen hienosti, mutta vedessä tajusi sen olevan ihan oikeaa vettä ja loikki muutaman rodeoloikan allani. Pysyin onneksi selässä juuri ja juuri, mutta näytös oli varmaan näkemisen arvoinen.. Pääsimme kuitenkin jatkamaan, mutta hävisimme kyllä minuutteja ja tyylipisteitä tuossa roimasti. Seuraava este meni taas hyvin ja sitten tuli onneksi pidempi laukkapätkä, jossa ohitimme vesihautaesteen. Tässä välissä sain taas keräiltyä rönsyilevää menoamme kasaan ja tukkiokseri ja laatikkoeste menivätkin hienosti! Laukka takaisin pellolle ja suoritus oli siinä. Taputin Wallua suurieleisesti kaulalle, vaikkei suorituksemme kovin hyvältä varmasti näyttänytkään.. En ollut ylpeä, mutta olin helpottunut, että suoriuduimme siitä! Tein nopean jäähdyttelykierroksen pellolla ja käynnissä muutamia pysähdyksiä ja varmisteluja, että olemme taas samalla sivulla tekemisissämme. Wallu puuskutti innoissaan ja tuntui energiseltä. Siirryimme maneesin eteen, jossa ensimmäinen luokka oli vielä hieman kesken. Kiersimme maneesin vierestä pellolle ja sieltä toista kautta takaisin pihaan. Kentällä oli koululuokka kesken, ensimmäiseen Helppo C luokkaan oli paljon osallistujia ja koulusuoritukset veivät aikaa hieman enemmän kuin esteet. Olimme esteluokassa toisina ja seuraavassa koululuokassa kolmanneksi viimeisiä. Laura oli tehnyt ison työn sovittaessaan kilpailijoita lähtölistoille niin, että jokainen ehtii suorittaa kaikki luokat, joihin oli osallistunut. Linnea ja Annika pyörivät myös pihassa poneineen kentän ja maneesin väliä, kumpikin oli osallistunut ensimmäisenä oleviin koulu- ja esteluokkiin, joten heilläkin piti kiirettä. Pian olikin jo meidän vuoromme maneesissa. Esterata oli käyty läpi hieman aiemmin ja se vaikutti onneksi melko selkeältä ja pitäisi olla meille ihan tuttua juttua. Wallussa riitti virtaa, mutta ei mitään pöllövirtaa. Se puuskutti eteenpäin hyvällä askeleella ja minä jopa nautin selässä suorituksestamme. Esteet ylittyivät yksi toisensa jälkeen ja suoritus tuntui menevän nappiin kaikin tavoin! Olin yllättynyt tästä äskeisen maastoeste episodin jälkeen. Tulimme maaliin puhtaalla radalla ja vieläpä hyvällä ajalla! Hymyilin leveästi ja kiittelin Wallua vuolaasti suorituksen jälkeen, tästä olin jo ylpeä ja tyytyväinen. Siirryimme maneesista ulos ja odottelimme hetken vuoroamme kentällä pyörivää Helppo B luokkaa seuraten. Kentällä meni mitä upeampia hevosia ratsastajineen. Kohta mekin menisimme tuolla ja kaikki nämä ihmiset seuraisivat meidän suoritustamme.. Jännitys alkoi löytää taas vatsanpohjani, mutta juuri silloin tulikin meidän vuoromme. "Noniin Wallu, viimeinen rutistus. Vielä jaksaa" kannustin jykevää ratsuani ja tallasimme kentälle.. Koululuokka meni myös yllättävän hyvin. Wallu jaksoi askeltaa ihmeen koreasti vielä, mutta sain jo hieman tehdä töitäkin selässä. Onneksi olin valinnut näin helpot luokat meille, luulen ettei Wallun mielenkiinto olisi riittänyt mihinkään vaativampaan enää tässä vaiheessa päivää. Katsojat taputtivat suorituksellemme (niinkuin he tietysti taputtivat ihan kaikille) ja tunsin ylpeyttä meistä. Wallu oli näyttävä ratsu ja minä sain olla se onnekas, joka sillä sai ratsastaa <3 Päivä meni kisahulinoissa, kävin myös maneesin kupeessa olevassa uudessa kahviossa, jossa Pete hymyillen tarjoili kahvia ja pullaa. Kahviolla kävi jopa kuhina, joten en ehtinyt paljoa Peten kanssa jutella. Hän oli kuitenkin tyytyväinen suojaisampaan kahvilaansa. Kiersin Annikan ja Linnean kanssa kisapaikalla katsellen vuoroin esteluokkia ja koululuokkia. Meillä kaikilla oli mennyt kisat tosi hyvin ja olimme kaikki sijoittuneet luokissamme hienosti. Noh, minun ja Wallun maastoesteluokka nyt oli mennyt miten meni, sijoituimme kuitenkin lopulta viidensiksi. Esteluokassa tulimme toisiksi ja koululuokassa kolmansiksi! Todella hienosti, sanoisin! Pihalla käveli kauniita nuoria naisia upeiden ratsujensa kanssa siisteissä kisavaatteissaan. Trailereita oli pihalla vieri vieressä ja hultojoukkoja ja katsojiakin paikalla oli reilusti. Kyllä tämä Kallelan uusi paikka Rajaharjussa oli huomattavasti parempi kisojenkin kannalta! Päivä oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut, vaikka aamulla olinkin kiemurrellut nahoissani jännityksestä ja noh, oikeastaan ihan suorastaan kauhusta. En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hienosti! Vieraiden hälvettyä ja viimeistenkin luokkien palkintojenjaon jälkeen olin auttamassa Peteä kahvilalla. Kiikutin myymättä jääneitä kakkuja ja sämpylöitä tallin vintille tarjoiltavaksi. Laura ja Marko laittoivat siellä kahvia tulemaan. Saatuamme kahvion siistiksi ja paikat siellä kuntoon, suuntasimme vintille koko porukalla juomaan mitalikahvit ja syömään kahviosta jäljelle jääneitä herkkuja. Kävimme päivän tapahtumia läpi ja nauroimme yhdessä. Tämä porukka oli kyllä huippuhauska ja niin lämminhenkinen! Lähdin kuitenkin kotiin lepäämään jo pian kahvien juonnin jälkeen, olin aivan naatti. Laura, Anna, Marko ja Pete jäivät vielä siivoilemaan pihan kylttejä ja opasteita pois mönkijän avulla. Wallu oli jäänyt sisään kuivattelemaan, joten kävin lähtiessäni vielä moikkaamassa sitä karsinalla ja annoin sille vielä pari Snägäriä, vaikka olinkin palkinnut sen jo varusteita purkaessani porkkanoilla ja karsinaan päästyään melassivedellä. Kerrankos sitä herkutellaan oikein kunnolla. Wallu oli ansainnut sen <3 -Lola-
|
|
|
Post by Lola on Apr 22, 2024 13:58:26 GMT
37. MAASTOESTETUNTI
Maanantaina ajoin tallille suoraan töistä. Olin ottanut tallikamat mukaan autoon ja tallille päästyäni kävelin heti pukkariin vaihtamaan vaatteeni tallivaatteisiin. Kello oli jo kaksi iltapäivällä, joten karsinat oli putsattu. Menin varustehuoneeseen ja kannoin Wallun satulan ja suitset jo käytävän puolelle, samoin harjapakin. Sitten lähdin jo hakemaan hoidokkiani tarhasta. Ulkona oli kylmä. Jokin kamala takatalvi oli iskenyt ja lämpötilat olivat lähellä nollaa. Luntakin oli satanut, muttei sitä onneksi enää ollut maassa juurikaan kuin vain varjoisimmissa paikoissa. Nostin kevyttoppatakkini kauluksia ylemmäs kun astelin kylmään ulkoilmaan. Saisi jo lämpimät kevätpäivät tulla.. Wallu, Venni ja Ferro värjöttelivät kurjan näköisinä tarhassa. "Wallukkaaa!" huutelin ruunaa availlessani porttia, mutta se nosti vain korviaan hieman pystyyn kuitenkaan liikahtamatta mihinkään. Ilmeisesti ruunarykelmässä oli mukava ja lämmin seisoskella, eikä se olisi halunnut jättää paikkaansa. "Tulehan nyt, mennään vähän treenailemaan" houkuttelin sitä samalla kun kävelin rykelmän luokse. Kaikki ruunat katsoivat minua nyt korvat höröllään, muttei kukaan halunnut liikahtaa paikaltaan. Napsautin riimunnarun Wallun päitsien lenkkiin kiinni ja aloin kiskoa jättiläistä liikkeelle. Se oli tosiaan kiskomista, sillä vasta kolmannella tai neljännellä vedolla ruuna vihdoin liikautti etujalkaansa liikkeen merkiksi. "Alahan nyt tulla sieltä" lähestulkoon huohotin kiskoessani sitä liikkeelle. Sitten se onneksi käveli ihan nätisti perässäni portille ja ulos tarhasta. Venni ja Ferro jäivät aloilleen katsomaan peräämme. Talutin Wallun talliin ja kiinnitin sen käytävälle sen karsinan kohdille. Ana näyttikin olevan sisällä, se oli varmaan käynyt jossain juuri, kun sillä oli loimikin selässään. Harjasin punaisen ruunani huolellisesti läpi ja tarkastin kaviot. Sitten varustin sen satulalla, suitsilla ja suojilla. Letitin sen etuharjan ja sujautin sen otsaremmin alle jemmaan, kun minulla oli aikaa. En ollut nähnyt Markoa vielä tallilla ollenkaan, vaikka hänen pitäisi pitää minulle tunti. Kello oli jo aikalailla kymmentä vaille kolme, kun irrottelin Wallun käytävältä ja lähdin taluttamaan sitä jo ulos. Voisin mennä vaikka lämmittelemään pellolle jo. Pihalla Marko kuitenkin asteli juuri meitä vastaan; "Noniin, moro! Kävin vähän tekemässä pellolle esteitä meille, niin ei mennä sinne kunnon radalle vielä. Testailin esteitä vähän Analla aiemmin" hän kertoili ja viittoi meitä menemään maneesin takana olevalle pellolle. Kentän kulmalla pomppasin Wallun selkään siellä olevan jakkaran päältä, olin edelleen ihan jakkaroiden varassa..
Teimme pellolla ensin vähän alkuverkkaa ja menimme myös maapuomeja saadaksemme Wallun hereille. Sitten aloimme harjoitella muutamia esteitä yksitellen ja pienissä sarjoissa. Pellolle oli koottu tukkieste, pressulla tehty vesieste, pituuseste paaleja ja estepuomeja käyttäen, pieni banketti ja tarkkuuseste. Aloitimme meille jo tutuista esteistä eli tukki-, vesi- ja pituusesteistä. Näillä vielä heräteltiin hieman Wallua ja säädeltiin vauhtia ja harjoiteltiin lähestymisiä. Esteet menivät hienosti. Sitten aloimme harjoitella bankettia ja sen oikeanlaista lähestymistä ja ylitystä. Wallu tuntui pirteälle ja oli halukas oppimaan ja tekemään. Tarkkuusestekin hoitui ihan hienosti. Suoritimme kaikki esteet sarjana ja Marko antoi minulle hyviä vinkkejä hevosen valmisteluun kullekin esteelle. Liikaa ei saisi käydä miettimään ja säätämään myöskään, vaan antaa hevoselle tilaa ja rauhaa suorittaa tehtävät, vain hieman ohjaillen ja tukien sitä. Lopuksi Marko sanoi, että voisimme suorittaa kunnon maastoesteradalla alkupätkän, jos haluaisin. Niin, että lähtisimme pellolta, kiertäisimme 5 ensimmäistä estettä ja sitten poikkeaisimme takaisin pellolle. Se kuulosti hyvälle ja halusin kokeilla alkupätkää nyt rauhassa, uusilla opeilla, ilman kisailun paineita. Starttasimme pellolta ja ilman paineita ja kiireen tuntua maastorata tuntui todella kivalle! Veteen lasku oli edelleen hieman jännittävää Wallusta ja varmasti tällä kelillä vesi oli inhottavan kylmääkin. Mutta suoriuduimme siitä kuitenkin hieman paremmin kuin kisapäivänä, ei tosin varmaan yhtä vauhdilla. Marko kannusti tutustumaan veteen joskus ihan ajan kanssa ja antaa Wallun seisoskella ja totutella siellä oloon ja sen jälkeen liikkua siellä. Myös rantasaunan rannassa kannattaisi käydä totuttelemassa vedessä oloon. Nyt oli kuitenkin jo aika siirtyä loppuverryttelyihin, jotka suoritin pellolla Markon kanssa samalla höpötellessä.
Tunnin jälkeen purin Wallulta varusteet ja asettelin märät suojat varustehuoneeseen kuivamaan. Harjasin ruunan läpikotaisin ja vietin hetken sen kanssa aikaa silitellen sitä ja syötellen sille nameja. Sitten laitoin sen karsinaan ja siivosin jälkemme käytävältä. Menin pukuhuoneeseen hakemaan tavarani ja lähdin kotiin.
-Lola-
|
|
|
Post by Kallelan Laura on Apr 23, 2024 10:41:26 GMT
Kisatarinasta ropisikin moneen meriittiin pisteitä! Onnea vielä kisamenestyksestä! Tienasit ensimmäiset pisteet myös seuran pistetiliisi! Kisatarinasta 45v€. Maastotuntitarinasta 25v€ lisäksi sait Kuvailija-meriitin suoritetuksi, joten 50v€ siitä
|
|
|
Post by Lola on Apr 25, 2024 10:58:31 GMT
38. KENGITYSTÄ
Keskiviikkona Kallelan Tallille saapuisi kengittäjä ja hoitajat saivat halutessaan tulla auttamaan oman hoidokkinsa kanssa kengityksessä. Wallu oli puolenpäivän porukan ensimmäisenä potilaana, joten suuntasin tallille niihin aikoihin. Aamulla oli kengitetty jo osa hevosista. Parkkeerasin autoni pihalle ja kävelin talliin, jonka käytävällä seisoikin tuo oletettu herra kengittäjä ja Marko. Miehet juttelivat ja naureskelivat yhdessä ja valmistautuivat aloittamaan seuraavan kengitysrupeaman. "Moikka!" huikkasin miehille tervehdykseni ja molemmat kääntyivät hymyillen katsomaan. "Moikka Lola! Tulitkin juuri hyvään aikaan, saat lähteä heti hakemaan Wallua sisään", Marko ohjeisti. Kengittäjä katseli minua hymyillen ja esittäytyi, kun olin päässyt lähemmäs heitä. "Sampo Reunanen, moikka" hän sanoi ja ojensi kätensä. "Lola, moi!" tervehdin. Mies katsoi ehkä hieman liian kauan minuun ja ehdin tuntea oloni hiukan kiusaantuneeksi, vaikka siihen ei ehkä aihetta ollutkaan. Sampo oli suunnilleen Markon kanssa saman ikäinen, oletin, ihan mukavan näköinen mies. Hänellä oli kengittäjän essu päällään ja musta huppari. Käytävällä odotti hänen työpakkinsa täynnä kengitykseen tarvittavia tarvikkeita ja tajusin, että miehet tosiaan odottelivat minun hakevan jo ensimmäisen potilaan heille! Havahduin hereille ja lähdin kiirehtimään ulos tarhoille.
Ulkona oli latistavan harmaa ja tuulinen keli. Kävelin tarhalle, jossa ruunat seisoskelivat rivissä. Vennillä ja Ferrolla oli puhtaat, juuri vuollut kaviot ja uudet kengät jaloissaan. Pojat kuitenkin hengasivat vaatimattomasti tarhassa ja katselivat maisemia muinamiehinä. "Vau, ompas teillä hienot kaviot!" kehuin niitä hieman yli mairittelevasti samalla kun kiinnitin riimunnarua Wallun päitsiin. Ferro pärskähti sopivasti, kuin sanoakseen "pfft, no nää nyt on tämmöset.." ja Venni katseli johonkin pelloille, kuin ei olisi edes kuullut. Ollaan sitä nyt niin vaatimattomia. Perus miehiä. Talutin Wallun ulos tarhasta ja vilkaisin talliin kävellessäni vielä tarhaan jääneitä ruunia, jotka haistelivat siellä salaa toistensa kavioita ja vertailivat uusia kenkiään. Minua hymyilytti.
"Noniin, sieltä tuleekin vähän isompi kaveri!" Sampo huudahti taluttaessani Wallua sisään. Hymyilin ylpeänä ja imarreltuna, "joo, hän on komea herra" vastasin ja taputin Wallua kaulalle. Marko oli lähtenyt tallista johonkin muualle ja olimme Sampon kanssa nyt kahden. Kiinnitin ruunan käytävälle ja Sampo taputteli sitä hetken. "Noh, laitetaas ukolle kaviot kuntoon" hän sanoi ja aloitti urakkansa Wallun etujalasta. Wallu nosti jalkansa hienosti ja käyttäytyi herrasmiesmäisesti muutenkin. Sampo kurkki välillä ruunan reaktioita eri toimenpiteisiin, mutta Wallua ei juuri kiinnostanut. Sampo kertoi "aamuryhmässä" olleen yhden harmaan ruunan, joka kuulemma tuppasi vähän painamaan ja draamailemaan kengittäessä. Ferro, arvasin heti. Rapsuttelin Wallua ensimmäisen kavion ajan ja Sampon siirtyessä seuraavaan odotin, että hän saa asennon hyväksi ja menin sitten lähemmäs seuraamaan mielenkiintoista toimenpidettä. Kavion lastut lentelivät miehen vuollessa niitä muotoonsa ja ähinää kuului. Hän mallasi uutta kenkää pari kertaa ja vuoli kavion oikeaan kokoon. Sitten hän hakkasi kenkää sopivampaan muotoon ja viimein kun kavion ja kengän muoto täsmäsivät, hän hakkasi sen varmoin ottein nauloilla kiinni. Saatuaan taas yhden kavion kuntoon hän oikaisi selkäänsä ja puuskutti äänekkäästi. "Huhhuh, kyllä tämä useamman hevosen kenkään laitto yhdessä päivässä aina ihan työstä käy" hän sanoi ja pyyhkäisi otsaansa. En osannut vastata mitään järkevää, hymyilin vain ja sanoin hiljaa "No joo..". Sampo jatkoi vielä viimeiset kaviot ja minä olin jo siirtynyt takaisin Wallun rapsutteluun. Ruuna lerpatti huultaan ja oli simahtamispisteessä. Juoksutin kättäni sen suurien, sivuille sojottavien korvien pintaa pitkin ja asettelin sen otsaharjaa. Mukava lellimishetki meille <3 Viimein Sampo laski viimeisenkin jalan lattiaan ja julisti hevosen olevan valmis. Hän taputti Wallua lautaselle ja kehui suuren pojan pärjänneen hienosti. Hän rapsutteli vielä Wallua kanssani hetken ja kyseli muutamia kysymyksiä siitä. Kerroin innoissani Wallusta tietoja ja tunsin ylpeyttä ollessani sen hoitaja. Marko käveli juuri talliin ja kyseli kuinka kengitys oli sujunut. Sampo sanoi sen menneen helposti, "tämä poika käyttäytyi kuin kokeneempikin konkari." Marko naurahti ja taputti myös Wallua kaulalle. Marko kysyi, oliko Sampo katsonut Wallun suuhun, että tarvitsisiko sitä raspata. "En katsonut vielä, pitäisikö se kurkata.." Sampo tuumaili. Miehet tarttuivat yhdessä tuumin Wallun turvasta kiinni ja pienen sähellyksen jälkeen saivat kurkittua ruunan suuhun sen verran, ettei raspausta kuulemma tarvittu. Eipä Wallu ollut sille vaikuttanut ratsastettaessakaan. Minua nauratti miesten toiminta ja Wallu näytti hetken ihan ällikällä lyödylle. Marko rapsutteli Wallua otsasta ja ruuna rauhoittui jälleen kummallisesta kokemuksesta. Sitten Marko sanoi, että voisin viedä Wallun vielä ulos totuttelemaan uusiin kenkiinsä ja hän lähtisi hakemaan Anaa valmiiksi. Niimpä irrotin hoidokkini käytävältä ja talutin sen takaisin tarhaan. "Pääset sinäkin vertailemaan kenkiäsi noiden kanssa" sanoin Wallulle ja vinkkasin tarhassa odottavien ruunien suuntaan.
Palasin talliin vielä hetkeksi katselemaan Anan kengitystä. Marko seisoi tamman vierellä ja silitteli sitä rauhoittavasti. Miehet juttelivat kovaan ääneen jotain herjuuksiaan ja tunsin olevani porukassa ihan ulkopuolinen. Rapsutin Anaa hetken ja ilmoitin sitten lähteväni kotiin. Miehet sanoivat minulle kiitoksensa ja hyvästelivät minut rennosti. Lähdin tallilta hyvillä mielin. Nyt Wallulla olisi kesäkengät, josko se kevät tästä jo vihdoin alkaisi!
-Lola-
|
|
|
Post by Lola on Apr 25, 2024 12:20:26 GMT
39. KOULUKIEMUROIDEN PARIIN
Torstai. Olin ilmoittautunut Wallun kanssa koulutunnille pitkästä aikaa! Olin jopa hieman innoissani tunnista ajaessani kohti Kallelan Tallille johtavaa lehmusten ympäröimää hiekkatietä. Maneesin eteen oli parkkeerattu tuttu auto; Sonjan hopeinen pieni Kia. Minulla oli oikeastaan ollut jo ikävä Sonjan tunteja. Parkkeerasin oman autoni tallin eteen tutulle paikalle. Nousin autosta ylös ja pian jostain juoksi musta dobermanni Devil. Se oli Sonjan koira ja ihmettelin, kuinka se oli näin "karussa", yleensä koira seurasi Sonjaa varjon lailla joka paikkaan, eikä juuri jättänyt omistajaansa silmistään. "No moikka Devil" tervehdin koiraa ja rapsutin sitä sen pystyyn cropatun korvan takaa. Sonja kävelikin samalla hetkellä tallista ulos. "Ai sinnehän se Devil lähti, ihmettelin kun se yhtäkkiä katosi tallista johonkin" Sonja naurahti hieman helpottuneen oloisena. Devil kuuli Sonjan mainitsevan sen nimen ja kääntyi kuuliaisesti heti omistajansa puoleen. "Joo, tännehän se tuli minua moikkaamaan" kerroin Sonjalle iloisesti ja astelin hänen ohitseen talliin. "Menen jo maneesille, mutta ei vielä ole mikään kiire!" Sonja huikkasi perääni kävellen samalla pihan poikki kohti maneesia. Heilautin hänelle kättä kuittaukseksi ja livistin tallin uumeniin.
Harjasin punaisen ruunani pitkin vedoin läpi ja tarkastin sen kaviot. Uudet kengät hohtivat vielä kirkkaina sen kavioissa, eikä kavioiden pohjiin ollut tarttunut juurikaan mitään putsattavaa. Varustin Wallun satulalla, suitsilla ja jalkoihin kieputin pintelit. Painoin kypärän päähäni ja vilkaisin kelloa. Se alkoi lähennellä pian jo yhtä, joten irrotin Wallun käytävältä ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Sonja ja Devil odottivat meitä maneesissa ja Sonja veti maneesin oven kiinni päästyämme sen sisälle. Devil istui oman vilttinsä päällä katsomon sivulla. Nousin puujakkasran päältä selkään ja lähdin Wallun kanssa kiertämään maneesin kentän uraa. "Noniin, ensimmäistä kertaa uudella maneesilla!" Sonja aloitti. Juttelimme alkuverkan aikana tallin muutosta ja sen uusista tiloista ja mahdollisuuksista. Sonja vaikutti olevan hyvin tyytyväinen ja innoissaan uudesta paikasta ja miksipä ei olisi. Olihan tämä uusi paikka ihan mieletön! Alkukäyntien aikana aloimme asettamaan hevosta jo muotoon. Perinteiset voltit, pääty-ympyrät, kiemuraurat ja muut hoideltiin tarkasti ja käytiin tauon jälkeen hieman läpi istunta-asioita ja muita muistettavia. Saatuamme Wallun hereille ja lämmiteltyä aloimme harjoitella avotaivutuksia pitkillä suorilla. Sonja ohjeisti tapansa mukaan hyvin tarkasti ja spottasi pienet virheeni nopeasti. Avojen jälkeen kokeiltiin myös sulkutaivutusta ja Wallu teki kyllä todella hyvää työtä. Sonja kehui meitä jopa hieman ja kerroin hänelle käyneeni valmennukseessa Wallun kanssa jonkin aikaa sitten, jossa harjoittelimme myös näitä. Sen kuulemma huomasi ja olin siitä kommentista hyvin ylpeä. Vaihdoimme harjoituksen niin, että ensimmäinen pitkän suoran pätkä mentiin sulkutaivutusta, keskellä muutama askel uraa pitkin ja loppupätkä avotaivutusta. Vaikka taivutukset erillään sujuivat jo melko hyvin, oli tämä harjoitus jo paljon vaativampi! Hetken taivutuksia hinkattuamme saimme lepuuttaa hermojamme ja siirtyä raviin. Ravissa teimme muutamia tempon muutoksia ja pohkeenväistöä. Sitten siirryimme laukkaharjoituksiin, joissa piti nostaa vastapuolen laukka ja mennä sillä kulman kaarre, eli siis vastalaukkaa. Kuulosti helpolle, mutta tuntui hankalalle ja väärälle. Wallun vastalaukka tuntui tahmealle ja laahaavalle ja ilmeisesti se myös näytti sille. Kokeilimme tehdä myös kiemurauraa yhdellä laukalla, jolloin osa kiemurasta meni vastalaukalla ja osa ihan oikealla. Tämä tuntui olevan hieman helpompi harjoite meille ja Wallun laukkakin oli parempaa. Lopuksi teimme myös laukanvaihtoja käynnin kautta eli vasen laukka - kolme-neljä käyntiaskelta ja sitten oikean laukan nosto. Vaikeutimme harjoitusta vielä vähentämällä välissä olevia käyntiaskeleita vain kahteen. Wallun korvat pyörivät päässä kuin helikopterin ropellit kun se yritti pysyä avuissani mukana. Harjoitukset menivät kuitenkin hienosti. Sonja sanoi, että kun harjoitus alkaa sujumaan niin voisimme alkaa pienentämään apuja, jolloin vaihdoistakin tulisi sulavampia. Tässä vaiheessa oli kuitenkin tärkeämpää hahmottaa avut itse ja saada avut läpi myös Wallulle, eli saada itse harjoite toimimaan. Lopuksi jäähdyttelimme hyvin ja kävimme loppupalautteen läpi. Sonja oli taas oma mahtavan kannustava itsensä, mutta kuitenkin tarkka ja tiukka. Ihan niinkuin aina ennenkin ja tätä juuri olikin ollut ikävä. Taas olin niin iloinen, että juuri hän oli tallimme opettaja.
Tunnin jälkeen kävelytin Wallun takaisin talliin. Ruuna mokelteli hieman kuolaimiaan ja saatuani suitset pois sen päästä se haukotteli suurieleisesti. Purin varusteet sen päältä ja talutin sen pesupaikalle. Wallu oli hionnut jonkunverran. Laskin lämmintä vettä letkusta ja Wallu aloitti seilaamisensa. "Noniin, rauhoitutaampas sitten heti" sanelin sille rauhallisella äänellä. Ruunan korvat laskeutuivat sivuille ja se viskoi päätään protestoidakseen. Laskin vettä sen jaloille ja Wallu kävi kuopimaan maata. Kaikkensa se yritti. "Tsot tsot, nyt riittää. Annas olla jo" komensin sitä hieman tiukempaan sävyyn ja jatkoin letkutusta. Hetken kuluttua ruuna antoi periksi ja möllötti taas aloillaan kurjan näköisenä. Alahuuli kuitenkin vipatti kun hieroin kädelläni sen selkää, johon vesi mukavasti ryöppysi. Saatuani koko ponin kasteltua vaahdotin sen ostamallani shampoolla. Wallun silmätkin alkoivat painua kiinni kun se nautti saamastaan hoidosta. Kävin satulan seudun tarkasti läpi, samoin kainalot, rinnan ja nivusvälin. Lopuksi sutaisin takapään ja kaulanseudun ja hieman jalkoja. Sitten huuhtelin ruunan läpi huolellisesti. Shampoossa oli mukava tuoksu. Saatuani koko hevosen huuhdeltua hyvin vetelin sen läpi hikiviilalla. Sitten suhkutin sen harjan ja hännän Main&Tail suihkeella. Kampasin harjan ja hännän läpi ja pyyhin pyyhkeellä kainalot ja vähän suurimpia sieltä täältä. Kävin sienellä läpi silmät, korvat, suupielet ja sieraimet ja pyyhkäisin irtokarvoja otsalta. Wallu nuoleskeli huuliaan sen näköisenä, ettei oikein tiennyt mitä mieltä oli tästä koko toimenpiteestä. Suukotin sitä turvalle ja lähdin hakemaan sen loimea varustehuoneesta. Samalla nappasin parit snägärit taskuuni ja palasin hoidokkini luokse, joka odotteli pesupaikalla korvat hörössä. "En hyljännyt sinua, murunen" sanoin sille rauhoittavasti ja tarjosin parit namut taskustani. Heitin turkoosin loimen sen päälle ja kiinnittelin sen huolellisesti. Sitten talutin ruunan karsinaansa hetkeksi ja palasin siivoamaan shampoot ja tarvikkeet paikoilleen. Vetelin vielä pesupaikan lattian lastalla kuivemmaksi.
Lopuksi vein Wallun vielä loimineen tarhaan jatkamaan päiväänsä. Näin Sonjaa vielä tallin pihalla ja juttelimme siinä pikaisesti, kunnes tunkeuduimme molemmat omiin autoihimme ja ajoimme peräkanaa pihatietä pitkin omiin koteihimme.
-Lola-
|
|
|
Post by Kallelan Laura on Apr 26, 2024 8:26:18 GMT
Uuuu! oliko havaittavissa kemiaa sinun ja Reunasen välillä? Hienoa kun viet Wallua eteenpäin! Sait nyt suoritetuksi jo toisen nimikkeesi "tallimestari" ja siitä +50v€ kengitystarinasta 25v€ ja tuntitarinasta 30v€
|
|