|
Post by Kallelan Laura on Mar 5, 2024 18:01:15 GMT
Hei Ponikerholaiset! Tänne kerholaiset voivat käydä jättämässä kerhotarinansa. Tarinoita voi olla joka päivältä omansa tai yksi tarina, jossa on kootusti kerrottu Ponikerhon tapahtumista.
|
|
|
Post by Annika on Mar 11, 2024 20:17:51 GMT
Ensimmäinen Ponikerhopäivä Kallelan Tallilla. Omassa hevosharrastelussani oli ollut taukoa viimeisen puoli vuotta ja kun luin viikonloppuna paikallislehdestä mainosta Kallelan Tallin Ponikerhosta, olin jo myyty! Tänne olisi päästävä tutustumaan! Hetken rankutettuani ensin isälleni (joka oli helpommin periksi antavaa sorttia) ja sitten äidilleni (vaikeampi tapaus), sain luvan aloittaa Ponikerhon! Ilmoittauduin samantien, sillä halusin ehdottomasti mukaan jo alkavan viikon Ponikerhoon. Itsekseni jo haaveilin laukasta ilman satulaa perhosia kuhisevalla kesantoniityllä ja odotus tuntui mahdottoman pitkältä.
Vihdoin kuitenkin koitti maanantai ja koulun kellot päästivät minut vihdoin vapaalle ja koulutaksin kyytiin. Koulutaksini kulki ratsutilantien risteyksen ohi ja jättäydyin kyydistä siinä. Kesantoniityn perhoset olivat änkeytyneet vatsaani ja pitelin sitä kävellessäni ujosti kohti tallia. Kun olin päässyt pihatien päähän ja näin pihassa autoja ja hevosia, perhosparvi haihtui ja minut valtasi suunnaton innostus. Miten kauniita hevosia siellä olikaan! Toisella oli suloisia täpliä takamuksensa päällä ja toinen oli uljas puoliverisen näköinen. Kello oli vasta neljän ja mietin tien päässä tovin, uskaltaisinko mennä tuntia etukäteen norkoilemaan jo tallin nurkkiin. Kauniit hevoset kuitenkin katselivat minua kysyvästi, kuin sanoakseen: "Etkö sinä tulekkaan?". Voi kyllä, kyllä minä tulen ja keräsin rohkeuteni ja kävelin reippaasti pihaan. Pihassa ei näkynyt ihmisiä, joten astelin rauhallisesti parkkipaikan luona olevan pilkku-hevosen ja puoliverisen luo. "Hei kauniit.." maanittelin niitä ja annoin niiden nuuhkia käsiäni. Puoliverinen oli selkeästi pomo ja se pyysi korvia luimistaen pilkku-hevosta siirtymään. Pilkku-hevonen oli nähnyt tarpeeksi ja siirtyi muualle. "Taidat ollakin melkoinen tapaus" puhelin puoliveriselle ja päätin sitten siirtyä talliin.
Kävelin melkein hiipien parkkipaikan poikki tallin etuoville. Avasin oven ja pehmeä heinän tuoksu tulvi nenääni. Pujahdin sisään ja suljin oven. Sisällä muutama hevonen rouskutti heiniään, muuten oli hiljaista. "Tuliko joku?" kuului naisen ääni yhdestä huoneesta, jonka ovi oli raollaan. Vedin syvään henkeä ja astuin huoneen ovelle. "Hei" sanoin ujosti ja kurkistin huoneeseen. Vanhan kirjoituspöydän ääressä kannettavan koneen äärellä istui tummatukkainen, iloisen ja ystävällisen näköinen nainen. "No hei sinullekin" hän sanoi keskeyttäen toimensa. "Kuinka voin auttaa?" hän jatkoi. "Tulin ponikerhoon, olen etuajassa" kerroin ovensuussa seisoen. "Tervetuloa! Kerho alkaa vasta tuossa vajaan tunnin päästä, mutta voin esitellä sinulle tallia, jos haluat?" nainen kertoili ja nousi pöydän äärestä. "Kiitos, se olisi mukavaa" vastasin ja tajusin, etten ollut esittäytynyt tälle mukavalle naiselle. "Oh! Olin unohtaa! Olen Annika, Annika Paasikivi" sanoin ja ojensin reippaasti käteni. Alku ei ollut alkanut niin itsevarmasti, kuin olin koko viimeyön kuvitellut. "Hei Annika, minä olen Laura Kallela, tallin omistaja" nainen esittäytyi, vaikka olinkin tämän jo arvannutkin. Kättelimme hymyillen ja Laura ojensi kätensä oven suuntaan "Tätä tietä" hän neuvoi.
Laura esitteli ensin Tallihuoneen, josta löytyi kaapit jokaiselle hoitajalle ja pieni pöytä, jonka ääressä pystyi evästämään. Laskin koulureppuni tuolille ja esittely jatkui ruokinta ja varustehuoneiden kautta tallin puolelle. Talli oli viihtyisä ja kodikas. Juuri kun Laura oli aikeissa alkaa kertomaan tallin hevosista, takaovet avautuivat ja ulkoa sisään astui ensin hurjan komea mies ja hänen perässään kirkkaasta valosta talliin astui maailman suloisin valkoinen ponipallero, jolla oli vaaleanpunainen turpa ja ystävälliset silmät. Poni katsoi suoraan sieluuni ja olin aivan myyty. Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä! Henkäisin haltioituneena ja astahdin käytävää vastaan saapuvaa kaksikkoa. "No mutta päivää! Onko tässä minun ensimmäinen oppilaani?" mies sanoi hymyillen. Havahduin unelmistani ja säpsähdin. "Kyllä vain! Tässä on Annika." Laura esitteli minut ja hymyilin leveästi prinssille, joka juuri toi valkeaa ratsua minulle. "Hei, olen Annika" sanoin ja ojensin käteni hänelle. "Mutta kuka on tämä maailmankaikkeuden suurenmoisin suloisuus?" jatkoin samaan henkeen. Mies kätteli ja nauroi "Tämä on Moona ja se on tulossa Ponikerhon tunnillemme. Niin ja minä olen Marko". Hymyilin hänelle vielä ja mies kuljetti ponin oikean puoleisen karsinarivin ensimmäiseen karsinaan. Karsinaan numero seitsemän. Seitsemän olisi uusi onnennumeroni. Seitsemän oikein lotossa, sen olin saanut, kun olin päässyt tapaamaan tämän ihanan ponin ja kerhossa pääsisin tutustumaan siihen lisää.
Laura esitteli minulle tallin hevoset pääpiirteittäin. Sisällä tallissa olivat Moona-ponin lisäksi valkoinen tiine puoliveritamma Ana, joka varsoisi aivan näinä päivinä. Venni, joka oli Lauran oma hevonen ja Ferro-niminen harmaa andalusianruuna, joka oli kuin satujen ritarihevonen. Menimme takapihalle, jossa parkkipaikan tammat osoittautuivat Sussuksi (pilkku-hevonen) ja Almaksi (pomo-hevonen). Yksin yhdessä tarhassa oli ystävällisen näköinen suuri puoliveriruuna Wallu ja hänen viereisessä tarhassaan yksin seisoi upea friisiläistamma Annu. Takapihalta löytyi myös maneesi ja ulkokenttä ja tarhojen takaa pääsi maastoreiteille. Ulkokentän vieressä oli pieni tarha, jossa vieretysten seisoi suomenhevosruuna Aksu ja vuonoponiruuna Halla. Miten hauska kattaus erilaisia hevosia! Lauran oli palattava talliin ja hän kertoi minulla olevan vielä aikaa, jos halusin katsella hevosia vielä rauhassa. Jäin ulos vielä hetkeksi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja räystäiltä tippui vesi. Aksu ja Halla nuokkuivat silmät ummessa kevätilmasta nauttien. Katselin vielä Annua, joka oli Ferron kanssa samaa ritarihevosmallia, sekä isoa Wallua, joka vaikutti olevan lempeä jättiläinen. Wallu katseli minua korvat höröllä ja annoin sen nuuhkia minua. Sitten palasin talliin.
Marko oli ottanut Moona-ponin käytävälle ja odotteli minua poniin nojaillen. "Voisimme aloittaa jo hieman aiemmin, kerhoon ei ole nyt muita tulijoita, joten jos olet valmis niin..." hän levitti kätensä 'mikäs siinä'-asentoon. "Kyllä se minulle sopii oikein hyvin!" riemastuin ja kävelin nopeasti ponin luo. Ensimmäisen kerran aiheena oli hevosen rakenne ja Marko kertoi hevosen osat nimeltä ja kyseli niitä minultakin. "Tiedätkö mikä tämä on?" hän kysyi esimerkiksi ja taputti Moonan takapolvea. Kun hevosen rakenne oli tutkittu, päästiin hevosen käyttäytymiseen. Kuinka luetaan hevosen eleitä? Milloin se on vihainen tai apea, mistä tietää sen olevan tyytyväinen ja rentoutunut. Moona antoi esimerkkiä silmät puoliummessa alahuultaan lerputtaen. Saimme makeat naurut. Moona oli niin kärsivällinen, että se olisi ansainnut diplomin 'Vuoden mahtavin opetusponi 2024'. Otimme Moonan sitten riimuun ja talutimme sen käymään ulkona. Minä sain taluttaa, enkä muista koska viimeksi poskiini olisi sattunut niin kovin hymyilyn johdosta. Marko osoitti vuorollaan Moonaa tai jotakin tarhojen hevosista, "Näetkö, nyt Wallu kuuntelee meitä ja on kiinnostunut, kun taas Annu hörisee tervehdystä tutulle tarhakaverilleen". Hevosten käyttäytymisen tutkiminen tuli päätökseensä, kun talutimme Moonan etupihan kautta takaisin talliin ja laskimme sen takaisin karsinaansa. Suljin karsinan oven ja Marko opasti minut Tallihuoneeseen. Marko otti jääkaapista mehukannun ja valmiiksi tehtyjä voileipiä, jotka oli kelmutettu lautaselle. "Vähän iltapalaa" hän hymyili ja kaatoi mehua lasiin ja ojensi sen minulle. Söin kaksi leipää ja tuumin kehtaisinko ottaa vielä kolmannenkin. Minulla oli kurniva nälkä ja leivät olivat todella hyviä. Marko kertoi tallin käytöstavoista ja säännöistä, kuinka talleilla tulee toimia. Pidin hänen tavastaan puhua. Vilkaisin leipäkekoon ottamatta kuitenkaan lisää. Marko oli niin syvällä tarinoissaan, että päätin ottaa vielä yhden leivän. Söin sen hyvällä ruokahalulla ja kuuntelin Markoa kiinnostuneena. Kallelan Talli kuulosti mukavalta tallilta. Täällä järjestettiin kaikenlaisia tapahtumia ja nyt tulossa oli näyttelytkin. Ajatukseni eksyivät minuun ja Moonaan näyttelykehässä ja Moonan kaulaa koristavaan leveään Best In Show-nauhaan. "Annika?" oman nimeni kuuleminen herätti minut takaisin Tallihuoneeseen. "Oih, anteeksi, vaivuin ajatuksiini hetkeksi" kerroin nolona. Marko hymyili ja sanoi että Ponikerho oli tullut päätökseensä. Kiitin häntä vuolaasti elämäni mahtavimmasta päivästä ja kiinnostavista opeista ja halasin häntä. Hämmentynyt Marko taputti minua selkään ja naurahti kiitellen. Otin repun selkääni ja käännyin vielä Markoon päin "Nähdään huomenna! Minä lähden nyt!" kerroin vilkuttaen ja jätin tallihuoneen taakseni. Marko nosti kättään hyvästiksi ja palasin nopeasti vielä Moonan karsinalle. Nyt muutkin hevoset olivat jo iltarehuilla karsinoissaan. Seurailin Moonan puoliovella sen ruokailua ja poni oli uskomattoman suloinen. En millään malttaisi odottaa huomiseen! Pian tallin ikkunoista näkyi pihaan kaartavan auton valot ja arvasin, että minua oli tultu hakemaan. "Hei sitten ponipallero" huikkasin Moonalle ja riensin tallin etuoville ja isän autoon. Puhuin taukoamatta koko matkan kotiin ja vielä kotona uudelleen äidille.
|
|
|
Post by Kallelan Laura on Mar 12, 2024 12:20:07 GMT
Vielä kerran Tervetuloa ja onnea, olet ensimmäinen ponikerholaisemme <3 ponikerho alkaa jatkossa klo 17:30 sillä Markolla on maanataisin maastoestetunnin pito klo 16-17, joten aikataulujen vuoksi muutos hieman inhimillisemmäksi. Tarinasi on hauska ja kuvaileva ja herätät tallia hienosti henkiin. Koska aloitat hoitajana, saat tarinasta 40v€ palkkion jo lompakkoosi.
|
|
|
Post by Annika on Mar 14, 2024 15:29:06 GMT
Ponikerhon toinen päivä. Tiistaina saavuin tallille jälleen intoa puhkuen ja tällä kertaa äiti toi minut juuri ajallaan. Juoksin autolta tallille takki auki lepattaen ja pysähdyin ennen oven avaamista ja hengitin syvään. Tallilla täytyy käyttäytyä rauhallisesti, vaikka olisit kuinka innoissasi. Ensimmäisen oppitunnin asia. Avasin oven rauhassa ja suuntasin ensin Moonan karsinalle. Kaikki hevoset olivat jo sisällä ja tallissa oli kotoisa tunnelmallinen fiilis. Moona työnsi päänsä karsinan puolioven yli ja silitin sen turpaa etusormellani. Moona puhalteli nuuhkiessaan ja jatkoi sitten heinien rouskuttelua. "Mitäs minun suosikki oppilaalleni kuuluu?" Markon iloinen tervehdys kajahti toimiston suunnasta, kun mies astui sieltä tallin puolelle. "Haloo! Mä oon sun ainoo oppilas!" yritin näyttää tuimalta kädet puuskassa lantiolla, mutta en pystynyt pidättelemään hymyäni ja aloin nauraa hykerrellä. "Eipäs takerruta pikkuseikkoihin" Marko ilmoitti ja tuli Moonan karsinalle. "Tänään meillä olisi vuorossa hevosen hoitoa, otetaanpa Halvard tällä kertaa kohteeksi" Marko kertoi ja lähti harppomaan varustehuonetta kohti. "Nähdään myöhemmin muru" hyvästelin valkoisen suosikkini ja kiirehdin Markon perään. Marko opasti varustehuoneen tarvikkeiden löytämisessä ja kuinka jokaisella hevosella oli omat varustekaappinsa. Harjoja oli myös yhteiseen käyttöön ja valitsimme niistä tarkoitukseemme sopivat, sekä kaviokoukun. Suuntasimme Hallan karsinalle ja laskin harjakorin käytävän lattialle odottamaan. Marko kertoi hevosen taluttamisesta ja opasti riimun laitossa, vaikka nämä olivat tuttuja asioita, ei kertaus ollut ikinä pahitteeksi. Sain pukea riimun Hallalle ja taluttaa sen käytävälle, Markon seuratessa tarkasti vieressä. Kiinnitimme ruunan käytävälle molemmin puolin kiinni ja Markon ohjeistuksella harjasimme ja puunasimme Hallan viimeisen päälle kuntoon. Minun harjaillessa ponia, Marko saksi Hallan pystyn harjan taas tiptop kuntoon. Ei se kamalan pitkäksi ollut ehtinytkään kasvaa. Harjaillessani ponin päätä jutustelin sille kaikenlaista. "Sinä oletkin aito viikinki! oikea Harald-Hurja! Vai sanoisinko Halvard-Hurja? Muinaisponi suoraan mystiikan maailmasta..." höpöttelin ja keksin satuja. Marko välillä kommentoi jotakin vuonoponien historiaan tai Hallan laiskanpulskeaan luonteeseen liittyen. Lopulta poni oli valmis ja kaviot oli yhteistuumin putsattu. Palautimme Hallan karsinaan ja Marko esitteli tallin pesupaikan ja kertoi shampoista ja hoitosuihkeista sekä linimenteistä ynnä muusta ja hän kertoi hevosen pesusta pääpiirteittäin. Marko lupasi, että jos jään tallille hoitajaksi, hän voi ensimmäisellä kerralla auttaa minua hoitohevosen pesussa, jos tahdoin. Menimme sitten tallihuoneeseen, jossa oli jälleen iltapalaa tarjolla, kuten kerhon luonteeseen kuului. Laura oli myös paikalla ja Marko kertoikin, että he yhdessä kertoisivat iltapalan lomassa Kallelan Tallin hoitajatoiminnasta ja muista käytännöistä. Kuuntelin silmät kiiluen ja esitin paljon kysymyksiä. Lopulta Laura kysyi olisinko kiinnostunut alkamaan hoitajaksi. "Luulin ettette koskaan kysy! Tietenkin!! Haluan Moonan jos se vain on vapaa! Olkaa kilttejä ja sanokaa että se on vapaa!" intoilin kädet ristissä. Laura ja Marko nauroivat ja katsoivat toisiinsa. "Kyllä Moona on vapaa, voi varata sen sinulle hoitoponiksi" Laura kertoi ja olin iki-onnellinen. Ponikerhon toimintaan kuului, että hoitajahakemukset täytettiin viimeisellä kerralla yhdessä ja tämä sopi paremmin kuin hyvin. Ainakin tiesin nyt, että saisin Moonan omaksi hoitoponikseni. Kun kerho päättyi, olin haljeta riemusta ja äiti oli saada hermoromahduksen kuullessaan, ettei minua jatkossakaan mikään saisi pysymään poissa tallilta. Äiti hyväksyi asian illalla juteltuaan isäni kanssa. Iskä on kyllä huippu, me pelataan samassa tiimissä
|
|
|
Post by Annika on Mar 14, 2024 19:39:03 GMT
Ponikerhon kolmas päivä. Keskiviikkona pääsin tallille taas hieman aiemmin ja olin paikalla puoli tuntia ennen ponikerhon alkua. Olin varannut kaksi porkkanaa kotoa mukaan, äidiltä salassa tietenkin. Pujahdin talliin ja vein ensitöikseni oliivinvihreän ratsastuskassini (kiristysnauhakassi) tallihuoneeseen ja etsin porkkanat hedelmäpussista, jonka olin tunkenut kassiin.
Palasin tallikäytävälle ja suunnistin karsinoille. Moona oli kuullut tuloni (niinkuin varmaan kaikki muutkin tallin hevoset, mutta noteerasin vain Moonan) ja kurkisteli karsinan oven yli. "Moii Moona Monituinen, pieni ponipalleroinen" maanittelin tammalle ja astelin sen luo. Silitin sen otsaa ja kuljetin sormeni sen silkkiselle ponin turvalle ja painoin sille pienen suukon. "Katso mitä toin sinulle! Minun täytyy heti alkaa lahjoa sinua, jotta hyväksyt minut ystäväksesi, sillä aion alkaa sinun vakituiseksi hoitajaksesi ja tulen vierailemaan luonasi usein!" kerroin uutiset Moonan ahmiessa porkkanaa ahnaasti. "Saat toisen hieman myöhemmin" jatkoin ja järjestelin sen otsaharjan sievään nippuun otsalle ja sitten rapsutin ponin poskea.
Katselin tallikäytävälle ja havaitsin, että Wallu ja Ana vielä seurasivat touhuani oviensa yli. muut olivat painuneet heinäkasojensa ääreen. Wallu mutusti heinää, mutta piti minua silmällä. Kävelin karsinoiden ohi Wallun luo. Se oli korkea ja annoin sen haistella kättäni. "Sinä komea lempeä jättiläinen" höpöttelin sille. Sitten siirryin Vennin karsinan ohi valkoisen puoliveritamman luo. "Kaunokainen, sinusta on tulossa äiti, se on tärkeä rooli ja odotan jo kovasti vauvasi tapaamista!" puhelin seuraavalle uhrilleni ja silitin sen kaulaa. Anan alahuuli lurpatti ja se nautti selvästi huomiosta.
"Annika! Moi!" kuului Markon tuttu ääni. "Iltaa Herra Opettaja" sanoin armeija tyyliin ja asetuin asentoon käytävälle kättä lippaan vetäen. Markoa nauratti. "onkos minun suosikki oppilaani valmis valloittamaan ratsastuskentät?" hän julisti. "Enemmän kuin valmis!" vastasin ja lähdin seuraamaan Markoa, joka viittoi minut mukaansa kohti varustehuonetta. Tänään oli varusteiden opettelun aika. Marko piti kattavan luennon hevosten varusteista ja tutkittiin tallin hevosten eri varusteita läpi. Keräsimme Moonalle sopivat varusteet mukaamme ja sain tehtäväkseni huolehtia harjaustarvikkeet mukaan. Kasasimme varusteet tallikäytävälle ja sain ottaa nyt Moonan käytävälle. Sydämeni hakkasi, nyt lähtisin Moonalla ensimmäistä kertaa ratsastamaan. Olin super iloinen, että olin ainoa Ponikerholainen, vaikka toisaalta olisi ollut mukavaa jakaa nämä tunteet jonkun muunkin kerholaisen kanssa.
Ponikerho oli niin myöhään, että muut tallin hoitajat olivat ehtineet jo käydä omat hevosensa hoitamassa, joten en ollut vielä päässyt tutustumaan kehenkään. Mutta ehtisin kyllä vielä. Markoon olin jo kiintynyt, hän tuntui tallilla tukipilarilleni ja meille oli kehittynyt jo sellainen suhde, että uskalsin esittää hänelle jopa tyhmiltäkin tuntuvia kysymyksiä ilman pelkoa, että minua tuomitaan. Kouluelämässä tämä pelko oli minulle kehittynyt ja vaikka siitä yritin kaikin voimin rimpuilla eroon, oli se jo ehtinyt jättää iljettävän siemenen jonnekin aivojeni sopukkaan. Syytin tästä meidän luokan Eerikaa ja sen kavereita. Koulumme kiintiö ilkeilijät. Mutta ei heistä sen enempää.
Nyt Moona oli varustettu ja Marko kehotti minua hakemaan kypärän päähäni. Kipaisin tallihuoneeseen ja riisuin ulkohousut ratsastushousujeni päältä. Etsin kassista kypäräni ja vedin sen päähän. Lisäksi kaivoin taskuistani villasormikkaani ja vedin ne käteen. Palasin käytävälle, jossa Marko oli irrottanut Moonan ketjut ja ojensi ohjia minulle. "Nyt talutat sen minun perässäni maneesille" Marko neuvoi ja muistutti käymäämme keskustelua hevosen taluttamisesta. Nyökkäsin malttamattomana ja mietin 'mennään jo!'. Marko avasi ja sulki tallin ovet, joten minun täytyi vain kuljettaa Moona ulos. Ponin pienten kavioiden kopse muuttui sulaneella pihatiellä vaimeaksi ja kylmä iltaa kohti kiristyvä pakkanen tuntui tallin lämmön jälkeen jäätävältä. Onneksi matka maneesille ei ollut pitkä.
Maneesissa Marko kertoi kuinka ratsastustunneilla toimitaan ja käskyttikin minut taluttamaan poni kentän keskelle. Maneesi oli iso ja mietin vain innoissani kaikkia niitä jännittäviä tunteja, joita pääsisin täällä vielä kokemaan. Hymyilin korvasta korvaan. Marko tuli auttamaan minut selkään ja napsautti riimunvarren kiinni Moonan suitsiin. Tuntui mahtavalta istua jälleen ponin selässä. Moona tuntui lämpimältä pohkeissa ja kokosin ohjat käsiini. "Lähdetäänpä sitten liikkeelle, anna kevyesti pohkeita" hän neuvoi ja tein työtä käskettyä. Tämä tunti olisi talutusratsastusta, tiesin sen, mutta en voinut sille mitään, että tämä tuntui elämäni parhaalle päivälle (jälleen)! Mukailin Moonan keinuvaa liikettä lantiollani ja Marko kertoili hevoseen vaikuttamisen perusteista. Kerroin etten ihan ummikko ratsastamisen suhteen ollut ja muutaman kierroksen jälkeen Marko napsautti riimun irti, mutta jatkoi mukana kävelyä. Sain tehdä muutamia voltteja ja pysähdyksiä sekä peruutuksen. Marko oli koko ajan lähellä ja opasti minua mukavasti ratsastuksen alkuun jälleen. Silitin etusormellani Moonan kaulaa sään vierestä pari kertaa. En voinut uskoa, että tämä mahtava poni-pampula oli minun hoitohevoseni! Enkä olisi voinut olla iloisempi siitä, että juuri Moona sai tänään toimia ratsunani. Noin puolen tunnin käyntiratsastelun jälkeen Marko pyysi minut ohjaamaan ratsuni kentän keskelle ja päätimme tunnin. Taputin Moonaa kaulalle ja laskeuduin satulasta. "Voi muru sinä olit ihan kultaa!" lepertelin ponille ja halasin sen kaulaa ja silitin sen poskea ja otsaa. "Noniin otahan ohjat kaulalta ja talutetaan Moona talliin." Marko sanoi hymyillen. "Kiitos Marko tämä oli kerrassaan ihanaa!" kiittelin opettajaani vuolaasti ja tein työtä käskettyä.
Tallissa sain hoitaa Moonan omin päin kuntoon. Marko ohjeisti varusteiden purkamisessa ja seuraili sitten vain vierestä kuinka hoidin Moonan. Kun talutin ponin lopulta karsinaan, Marko nappasi harjakuorman ja pyysi minua tuomaan varusteet. Menimme varustehuoneelle, jossa Marko neuvoi suitsien oikeaoppisen huollon ja saimme varusteet paikoilleen. Kello olikin jo puoli kahdeksan ja läksin tallihuoneeseen laittamaan tavaroitani kasaan. Lähtiessäni kipaisin vielä viemään toisen porkkanani Moonalle ja sitten lähdin pihalla odottavan isäni luo autolle. Huomenna olisi jo viimeinen Ponikerho kerta ja sitten alkaisi vihdoin oikea hoitosuhteeni Moonan kanssa!
|
|
|
Post by Annika on Mar 14, 2024 20:10:25 GMT
Viimeinen Ponikerhopäivä. Torstaina satoi koko päivän vettä. Isä toi minut Ponikerhoon juuri ajoissa ja kiiruhdin talliin. Tänään olisi luvassa ratsastustunti ja hoitajahakemuksen teko. Jätin jälleen varusteeni Tallihuoneeseen ja huomasin, että yhdessä kaapinovessa luki nimeni 'ANNIKA'. Silmäni suurenivat ja hymy kihosi heti kasvoilleni. "Oma kaappini" henkäisin ja avasin peltisen kaapinoven. Sisällä oli ylähylly ja henkarikaappi. Nostin kassini kaappiin ja suljin sen. Menin talliin ja Marko olikin jo nojailemassa Anan karsinan oveen. "Moi Marko!" huikkasin iloisesti ja pysähdyin Moonan karsinalle tervehtimään sitä. "Moi Annika! Voisitkin hakea Moonan varusteet. Saat näyttää nyt taitosi!" Marko vastasi ja kurkisti vielä Anan suuntaan ennen kuin lähti kävelemään luokseni. "Onko kaikki kunnossa?" kysyin hieman huolestuneena viitaten Anaan. "Ei, sen varsominen vain on todellakin lähellä, sen nisiin on tullut vahatipat ja se tarkoittaa että varsomisen odotetaan tapahtuvan seuraavien parin päivän aikana." Marko selvensi. "oi miten upeaa!" henkäisin ja painelin varustehuoneeseen.
Keräsin tarvittavat varusteet ja minusta tuntui hienolta osata valita kaikkien varusteiden joukosta juuri ne oikeat Moonaa varten. Palasin talliin ja otin Moonan käytävälle. Marko nojaili hymyillen Aksun karsinaan ja seuraili toimiani arvioivasti. Harjasin ponin läpi ja puhdistin sen kaviot. Hiukseni olivat kahdella letillä, kuten minulla tyypillisesti tallilla oli. Letit roikkuivat ärsyttävästi tiellä kavioiden puhdistuksen aikaan ja heitin hevosen puoleisen letin aina niskani taa, jotta näkisin paremmin. Sitten aloin varustaa ponia. Ensin satulahuopa, sitten satula ja mahavyö kiinni. Sitten suitset ja lopuksi mahavyön kiristys. Marko nyökkäsi hyväksyvästi ja antoi luvan lähteä hakemaan kypärää. Menin OMALLE kaapilleni (voi juku se oli siistiä) ja otin pussista kypäräni ja vedin sen päähän. Riisuin ulkohousut ja laitoin ne kaapin pohjalle. Sitten kaappi kiinni ja taskuista hanskat käteen ja menoksi. Tallissa sain irrottaa Moonan itse ja lähdin taluttamaan ponia Markon perässä kohti ulko-ovia.
Maneesilla toimimme samoin kuin eilen, paitsi nyt Marko ei taluttanut ja piti enemmän etäisyyttä meihin. Ratsastelin ensin uraa, sitten voltteja ja vaihdoin suuntaa lävistäjää käyttäen. Sitten pysähdyksiä ja kiemurauria. Marko pyysi minut uralle ja käski laskea ohjat kaulalle ja minua ojentamaan kädet sivuille, kuin lentäisin. Sitten yläruumista piti käännellä oikealle ja vasemmalle kädet sivuilla pysyen. Tämä oli hauskaa. Sitten Marko pyysi minut kentän keskelle ja sain kokeilla niin kutsuttua 'maailman ympärys matkaa' Moonan selässä. Marko piti ponia kiinni ja siirsin jalkani ensin samalle puolen, sitten toinen jalka Moonan pepun yli niin, että istuin satulassa väärinpäin ja lopuksi jalat kokonaan toiselle sivulle ja sitten kaulan yli niin, että olin lähtötilanteessa oikeinpäin satulassa. Sydämeni pamppaili. "Haluatko kokeilla ravia tähän loppuun?" Marko kysyi ja nyökkäsin innokkaasti. Ensin Marko tuli vierellä ja ravasin pitkän sivun. Sitten hetki käyntiä ja seuraavan pitkän sivun sain ravata myös. Markon ei tarvinnut juuri neuvoa, osasin keventää ja olinhan laukannutkin hevosilla, mutta tuntui silti turvalliselta kokeilla ensikerran uutta ponia jonkun valvonnassa. En pitänyt itseäni juurikaan kokeneena.
Tunnin jälkeen laskeuduin jälleen ratsailta ja talutin ponini talliin. Juttelimme Moonan purkamisen aikana Kallelan toiminnasta ja näyttelyt tulivat taas puheeksi. Kysyin olisiko liian aikaista osallistua Moonalla näyttelyihin ja Marko oli sitä mieltä, että se voisi olla mukava tapahtuma meillekin. Niinpä kun sain Moonan karsinaan ja varusteet paikoilleen rustasin nimeni näyttelyiden ilmoittautumislistaan. Sitten suuntasimme tallihuoneeseen, jossa Markon voileivät maistuivat paremmin kuin hyvin. Kertasimme Ponikerhon oppeja ja sain kirjoittaa hoitajahakemuksen Kallelan Tallille. Tämä oli niin mahtavaa! Marko kertoi käyvänsä vielä Anan luona ennen lähtöään ja minä puolestani kiitin ihanasta kerhosta ja hain ulkohousut ja kassini kaapista. Tosin ratsastuskypäräni jätin kaapin ylähyllylle. Kun suljin kaapin oven, kuljetin sormiani vielä nimikylttini metallisia reunuksia pitkin. Sitten lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Kallelan Laura on Mar 15, 2024 9:01:30 GMT
Noniin Ponikerho käyty ja ihanan tarinan olet luonut sinun ja Moonan välille <3 Tästä on hyvä jatkaa hoitosuhteella! Tarinoista yhteensä: 'Ponikerhon toinen päivä' (25v€), 'Ponikerhon kolmas päivä' (30v€) ja 'Viimeinen Ponikerhopäivä' (25v€). Tervetuloa tiimiin!
|
|